Paimenen palsta

Mitä sinulle kuuluu?

Mitä sinulle kuuluu? Miten jakselet? Nämä kaksi edellistä ovat viime aikoina olleet aloituslauseitani, kun olen soitellut ystävilleni videopuheluita, tavallisia puheluita tai laittanut tekstiviestiä. Poikkeusolot ovat kestäneet aika monta viikkoa, itse asiassa tätä kirjoittaessani jo kaksi kuukautta. Miltä tämä aika on sinusta tuntunut? Onhan tämä ollut omaa ja monen jaksamista koettelevaa aikaa. Huomaan aina välillä, että kisaväsymys iskee.

Suurin syy kokemaani väsymykseen on varmasti se, että ei ole voinut samalla lailla kohdata ja tavata seurakuntamme alueella asuvia tuttuja seurakuntalaisia ja yksityiselämässäkin kasvokkain tapahtuvat kohtaamiset ovat jääneet pois tänä aikana.

Olen huomannut näinä aikoina juuri pohtivani sitä, kuinka ihminen saa elinvoimaa kasvokkain tapahtuvasta, läsnäolevasta kohtaamisesta, ja kuinka kaipaan yhteyttä toiseen ihmiseen. Toki yhteydenpito toiseen ja yhteys toiseen ihmiseen onnistuu teknisin välinein, mutta ei puhelimen ruudulla videopuhelun aikana näkyvät rakkaan ihmisen kasvot ole sama asia kuin se, että kohtaa kasvotusten ja pääsee halaamaan, koskettamaan ja jakamaan mielellä olevia asioita. Huomaan kaipaavani näinä aikoina ihmisten välisistä kasvokkain olevista kohtaamisista välittyvää lämpöä ja naurua sekä niitä niin sanotusti livenä koettavia eleitä, ilmeitä ja sanottuja sanoja. Nämä edellä mainitut eivät tule samalla lailla eläväksi ruudun välityksellä, puhelimella soitettaessa tai viestiessä.

Miten siis olet jaksellut näiden poikkeusolojen aikana? Toivon, että sinulla on rinnallasi joku, jonka kanssa voit jutella näiden poikkeusolojen herättämistä ajatuksista, tunteista ja omasta jaksamisestasi.

Kotiseurakuntasi Maskun seurakuntakin on aina sinua varten. Me Maskun seurakunnassa olemme kiinnostuneita sinusta, elämäntilanteestasi ja jaksamisestasi. Voit halutessasi olla yhteydessä meihin seurakunnan työntekijöihin, kuten pappeihin, jos haluat jutella tai kaipaat kuuntelijaa.

Odotan sitä, että voimme jälleen tavata toinen toisemme kasvotusten. Odotan myös sitä, että voimme taas kokoontua yhteen eri-ikäisten kesken seurakunnan kerhoihin ja osallistua seurakunnan eri tilaisuuksiin yhdessä. Nauraa ja iloita yhdessä iloisissa ja hauskoissa hetkissä sekä lohduttaa toinen toisiamme surun ja kaipauksen hetkinä. Koen, että kasvokkain tämä on läsnäolevampaa myötäelämistä niin iloissa kuin suruissa.

Mistä olet löytänyt voimaa näinä aikoina? Mistä olet löytänyt iloa, toivoa ja lohtua? Itse olen löytänyt toivoa ja lohtua siitä, että tämänhetkinen tilanne ei jatku ikuisesti ja jälleennäkemisen riemussa tapaamme kaiken tämän jälkeen toinen toisemme seurakunnassa. Hienoa on ollut huomata myös se, että kirkko ei ole kirkko vain silloin kun kokoonnumme yhteen kirkossa tai seurakunnan tiloissa, vaan kirkko on kaikkialla siellä, missä välitämme toinen toisistamme ja kohtaamme toinen toisemme. Näin on onneksi ollut nyt poikkeusaikoina. Koen, että me olemme olleet valon ja toivon tuojina toinen toisillemme ja näin tehneet todeksi Jumalan rakkautta kaikkialla, missä olemme nähneet, kuulleet toisemme ja olleet yhteydessä toisiimme. Tämä on kannatellut minua jälleennäkemisen toivossa.

Me emme ole, missä ikinä olemmekaan, yksin. On yksi, joka on myös aina kiinnostunut kuulumisistasi. Yksi, joka valvoo pimeimmässäkin yössä. Yksi, joka muistaa ja rukoilee sinun puolestasi. Hän tuli sinua varten ja on sinun kanssasi arjessa ja juhlassa. Hän ottaa osaa tämänkin hetkiseen tilanteeseesi rakkaudesta sinuun. Hän on luvannut antaa tulevaisuuden ja toivon: Hän on Jeesus Kristus. Yhdessä Hänen ja toinen toistemme kanssa olemme vahvoja.

Sini-Maaria Kataja, Maskun seurakunnan lapsi- ja perhetyön pappi