Rippi

Yksityinen rippi 

Yksityistä rippiä ja keskustelua varten voi varata ajan seurakunnan papeilta.

Rippi
Ripissä ihminen tunnustaa syntinsä ja saa synninpäästön.
Tämä voi tapahtua kahden kesken sielunhoitajan kanssa (yksityisrippi, salarippi), tai koko seurakunta yhdessä tunnustaa syntinsä ja saa synninpäästön (yleinen rippi).
Jälkimmäinen tapahtuu esimerkiksi erillisen ehtoollisjumalanpalveluksen alussa.

Myös pääjumalanpalveluksen alussa luettavaa yhteistä synnintunnustusta ja sitä seuraavaa armonvakuutusta voidaan pitää yleisenä rippinä.

Aikaisemmin oli käytössä julkirippi, jossa julkisesti pahennusta herättänyt seurakuntalainen tunnusti koko seurakunnan edessä rikkomuksensa ja sai synninpäästön.

Tämä ripin muoto lakkasi Suomen luterilaisessa kirkossa 1800-luvulla.

Ripin saa vastaanottaa pappi tai maallikko. Ripin vastaanottajia sitoo rippisalaisuus, toisin sanoen ripissä ilmaistuja asioita ei saa paljastaa kenellekään.

Rippisalaisuuden rikkomisesta on säädetty ankarat rangaistukset.

Perusteena ripille voidaan esittää Jeesuksen sanat Matteuksen ja Johanneksen evankeliumeissa: "Jeesus sanoi Pietarille:

"Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu." (Matt. 16:19)

"Jeesus sanoi opetuslapsilleen: 'Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.'"(Joh. 20:22-23).


Sairaan rippi ja ehtoollinen

toteutetaan yhteistyössä omaisten ja hoitohenkilökunnan kanssa.

Ripistä ja sielunhoidosta säädetään kirkkojärjestyksessä.

Kaikkia ripin vastaanottajia ja pappeja sekä hoitohenkilökuntaan koskee vaitiolovelvollisuus.

Ehtoollisvälineet asetetaan valkoisella liinalla peitetylle pöydälle sairaan lähelle.

Pöydälle voidaan asettaa myös kynttilä ja risti tai krusifiksi.
Myös läsnä oleville annetaan ehtoollinen, jos he sitä haluavat.

Mikäli ehtoollista ei vietetä, ripin voi toimittaa papin ja lehtorin lisäksi diakoniatyöntekijä tai muu seurakunnan työntekijä tai joku seurakunnan jäsen.

"Jos joku on kuoleman vaarassa tai muuten erityisessä hätätilanteessa ja hän haluaa ehtoollista, saa jokainen kristitty antaa hänelle ehtoollisen, jos pappia ei ole saatavissa." (KJ 2:12)