Kaisa Häkkinen, prof. emerita

(8.12.2015)

Virsitutkija, teologian tohtori Suvi-Päivi Koski oli keräämässä tutkimusaineistoa Dresdenin Staatsbibliothekin luetteloista, kun hän törmäsi yllättävään otsikkoon ja vuosilukuun: Yxi Vähä Suomenkielinen Wirsikiria, painettu Rostockissa vuonna 1607. Mitään tuona vuonna painettua suomalaista virsikirjaa ei aiemmin ole ollut tiedossa. Kirjan nimi vaikutti kyllä tutulta, sillä juuri tuolla nimellä on arveltu ilmestyneen Maskun Hemmingin virsikirjan ensimmäisen painoksen vuonna 1605. Sen nimeä ja painovuotta ei kuitenkaan tiedetä varmasti, koska siitä ei ole säilynyt yhtään ehjää, kansilehdellä varustettua kappaletta. Samannimiseksi on oletettu myös vuoden 1583 paikkeilla ilmestynyttä Jacobus Finnon virsikirjaa, josta siitäkään ei tunneta yhtään täydellisenä säilynyttä kappaletta.

Rostockissa painettu virsikirja on säilynyt täydellisenä, eikä siinä juuri näy edes käytön jälkiä. Ainoastaan häävirsien kohdalta ovat muutamien sivujen alaosat repeilleet, mutta teksti on kokonaan säilynyt. Kirjan loppuun on merkitty teoksen toimittajan nimikirjaimet S.I.C.S. Kirjan kansilehdeltä käy ilmi, että kirja on ”H. Hemmingin Maschun kirckoherran vaevall ja culutuxell ensin Präntätty Stocholmisa”, mutta nyt se oli Herman Sulkin käskystä uudistettu ja painettu Staffan Myllärin eli Stephan Möllemanin kirjapainossa Rostockissa. Herman Sulk oli tunnettu kustantaja, joka teetti kirjoja sekä Ruotsissa että Saksassa.

Virsikirjaan liittyy erillisenä teoksena, mutta sen kanssa yhteen sidottuna katekismus, josta käy selvästi ilmi toimittajan koko nimi, Simon Johannis Carelius. Hänestä tiedetään yhtä ja toista jo ennestään. Hän oli Sysmän kirkkoherran poika, jolla oli sukulaissuhteita sekä maalliseen että kirkolliseen eliittiin. Hän toimi Tukholmassa suomalaisen seurakunnan pappina ennen kuin lähti Rostockiin opiskelemaan vuonna 1605, ja maisteriksi valmistuttuaan hänestä tuli Viipurin koulun teologian lehtori. Hänen opettajanuransa jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä hän kuoli jo vuonna 1610.

Jo nopea silmäily osoittaa, että Careliuksen virsikirja ei ole missään mielessä omaperäinen tuote, vaan se on tehty Maskun Hemmingin virsikirjan pohjalta, kuten nimiösivullakin annetaan ymmärtää. Alussa on Hemmingin kirjoittama runo lukijalle ja sen perässä Hemmingin nimikirjaimet. Virsikirjan kielessä on säilytetty Hemmingille ominaiset kielenpiirteet ja kirjoitustapa. Simon Henricin oma ääni ja kirjoitustapa tulevat näkyviin vain jälkisanoissa, joissa pyydetään anteeksi muutamien sivujen joutumista väärään järjestykseen. Virsien määrä ja järjestys ovat samat kuin Hemmingillä. Ainoastaan yksi, nimikirjaimilla P.I. C. varustettu tuntemattoman tekijän virsi, joka oli Hemmingin virsikirjan lopussa eräänlaisena liitteenä, on jätetty pois. Hemmingin virsikirjaan nähden kansilehdellä mainittu uudistaminen merkitsee vain sitä, että pari muuta virttä, jotka Hemmingillä oli ilmeisesti painatusvaiheessa, aivan viime tingassa lisätty sisällysluettelon jälkeen, on nyt siirretty sisällysluettelon edelle ja merkitty luetteloon.

Vaikka Rostockin virsikirjassa ei olekaan uusia, ennestään tuntemattomia virsiä, se on tärkeä löytö. Se todistaa, että Hemmingin virsikirja oli jo olemassa, kun Simon Johannis alkoi painattaa virsikirjaa uudelleen Rostockissa. Kirjojen painoasun ja painatushistorian erikoistuntija Anna Perälä on laskenut, että latominen ja painatus saattoivat kestää melkein vuoden, kun saksalaiset latojat eivät osanneet suomea ja kaikki piti huolellisesti tarkistaa moneen kertaan.

Kirjojen vertailu osoittaa sitovasti, että jos muutamat painovirheet jätetään huomiotta, Rostockin virsikirja on Hemmingin virsikirjan ensimmäisen painoksen melkoisen tarkka kopio oikeinkirjoitusta ja kielenpiirteitä myöten. Virret ovat täsmälleen samat, samassa järjestyksessä ja samoin otsikoituina. Kirjan latinankieliset osuudet, sekä otsikot että tekstikatkelmat, ovat juuri samat kuin Hemmingillä. Myös sävelmiä osoittavat ohjeet ovat samat, samoin otsikkojen puutteet ja otsikoissa käytetyt lyhenteet.

Koska Rostockin kirja on aivan ilmeisesti ladottu pitäen aivan konkreettisesti mallina Hemmingin alkuperäistä, painotuoretta virsikirjaa, sen perusteella voi palauttaa alkuperäiseen asuun sellaiset virret, jotka tähän mennessä on tunnettu vain Hemmingin virsikirjan myöhemmästä painoksesta vuodelta 1630. Rostockin virsikirjassa näiden virsien kieliasu on hemminkimäisempää kuin se on Hemmingin kuoleman jälkeen ilmestyneessä vuoden 1630 painoksessa, jossa kieliasua on korjailtu tuon ajan yleisempien käytäntöjen mukaiseksi. Ilmeisesti Simon Johannis Careliuksella on Rostockiin lähtiessä ollut matka-arkussaan Hemmingin vastikään ilmestynyt virsikirja, jonka hän on antanut saksalaisten latojien käyttöön.

Rostockin virsikirja on sidottu yhteen samassa paikassa painetun suomenkielisen katekismuksen kanssa. Se on ensimmäinen tunnettu ja täydellinen käännös Martin Lutherin pienestä katekismuksesta. Sen pitkässä esipuheessa Simon Johannis kertoo, että kirja oli painettu kruununprinssi Kustaa Aadolfia varten. Prinssin oli määrä opetella suomen kieltä sen avulla. Hänenhän piti valmistautua suurvallan päämiehen tehtävään, ja kun valtaosa Ruotsin valtakunnan itäisen maakunnan asukkaista oli suomenkielisiä, hallitsijan oli hyvä osata myös näiden alamaistensa kieltä.

Mielenkiintoinen osuus on myös virsikirjan alussa oleva kalenteri. Oikeinkirjoituksesta päätellen senkin täytyy olla peräisin Hemmingin virsikirjasta. Kuukausien nimet ovat latinaksi, mutta joka kuukauden lopussa on mainittu myös suomenkielinen nimi. Ne ovat muuten samat kuin Agricolan Rucouskirian kalenterissa vuonna 1544, mutta Agricolan mätäkuun eli kylvökuun nimenä on elokuu niin kuin myöhemmissäkin suomalaisissa kalentereissa. Aiemmin elokuu-sanan ensiesiintymänä on pidetty Hemmingin virsikirjan vuoden 1630 painosta, mutta nyt näyttää selvältä, että nimi on ollut käytössä jo virsikirjan ensimmäisessä painoksessa.

Hemmingin virsikirjan ensimmäisen painoksen painovuotena voidaan nyt entistä paremmin syin pitää vuotta 1605, jolloin Simon Johannis Carelius lähti Rostockiin opiskelemaan. Missään tapauksessa painovuosi ei voi olla 1610–1616, niin kuin joskus on arveltu, koska Simon Johannis on todistettavasti käyttänyt kirjaa hyväkseen jo monta vuotta ennen näitä aikoja.

Lisätietoa:

Yxi vähä suomenkielinen wirsikiria (Doria, Kansalliskirjaston julkaisuarkisto)

teologian tohtori, tutkija Suvi-Päivi Koski

Kansalliskirjaston poimintoja vuodelta 2015: 
TUTKIJA LÖYSI LUTHERIN KATEKISMUKSEN VARHAISIMMAN SUOMENNOKSEN - DIGITALLENNE KANSALLISKIRJASTOON